Haluaisin aluksi onnitella Pirkanmaan Journalisteja alan koulutuslaitosten puolesta. Kauttani teitä tervehtivät Jyväskylän yliopiston journalistiikka-oppiaine sekä Tampereen yliopiston tiedotusoppi. Kuten Neuvosto-Karjala -lehti olisi aikanaan todennut: Eläköön journalistien sekä tutkijain ja järkiperäistäjien murtumaton työliitto ja tuotantotoveruus. Kunnia suurelle tammikuulle, joka aloitti uuden kauden journalistikunnan historiassa.

Tavallisesti kai ensin on juttu ja sitten otsikko. Mutta aivan tavatonta ei liene sekään, että ensin on otsikko, johon sitten tehdään juttu. Juhlapuheeni oli tätä jälkimmäistä lajia. Järjestäjät säästivät minulta puheen aiheen keksimisen vaivan painattamalla Journalisti-lehteen, että puhuisin journalistin kymmenestä käskystä. Tässä he läpilukivat yliopistojen maailmasuhteen hieman oudosti. Jos saan taas mukailla Neuvosto-Karjalaa: L:n lipun alla journalistiikan laitosten johdolla eteenpäin, uusiin voittoihin journalistisessa rakennustyössä. Kamppailkaa painovirheiden hävittämiseksi mantereeltamme.

Toisaalta on todettava, että huonomminkin olisi voinut käydä. Aihe olisi voinut olla esimerkiksi: "Viinan tarjoilu opiskelijoille, seksuaalinen ahdistelu sekä taloudelliset väärinkäytökset maamme kahden journalistiikan professorin keskuudessa."

No, kieroilin hieman, ja hain käskyt teiltä itseltänne Journalistin ohjeista. Viime tiistaina (23.1.) täytti Jyväskylässä 76 opiskelijaa kyselylomakkeen, jossa oli annettu seuraava tehtävä: "Journalistin ohjeet. Arvioi miten hyvin suomalainen journalismi toteuttaa nykyisin Journalistiliiton jäsenkunnalleen antamat eettiset ohjeet. Käytä kouluarvosanoja 10 (paras) - 4 (heikoin)".

Vastaajat olivat pääosin journalistiikan perusopintojen sivuaineopiskelijoita - toisin sanoen he ovat asiasta jossakin määrin kiinnostuneita, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jättävät opinnot approon eivätkä suuntaudu toimittajan ammattiin. Heillä oli takanaan muutamia journalistiikan luentoja, mutta kaikkiaan melko pinnallinen käsitys alasta. Kiinnostuneita ja fiksuja he ovat kuitenkin kaikki, ehkä eivät kuitenkaan terävintä kärkeä, kun tulivat luennolleni. Ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa tietää, mitä tällaiset 19-25-vuotiaat ajattelevat Journalistin ohjeista. Tämä pieni tutkimus on tehty vain tätä tilaisuutta varten.

Suoraan tuloksiin. Journalistin ohjeista oli valittu kymmenen kohta, joiden toteutumista piti siis arvioida kouluarvosanoin 4-10.

Kohta 1. Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta. Arvosana 7,3.

Eräs vastaajista totesi, että "nykyisin totuus on kriisissä, ja se varmasti vaikeuttaa asiaa". Muuten vastauksista hahmottui kaksi keskeistä ajatusta:
1)    Informaatiota tulvii, mutta mikä on olennaista. Tässä kohdin nuorien ajatuksissa oli yllättävänkin rajua viihteellistymisen, pinnallistumisen ja sensaatiohakuisuuden kritiikkiä. Pönäkkä ohjeen muotoilu ei häirinnyt.
2)    Tärkeimpänä yksittäisenä puutteena todettiin maailmankuvan länsipainotteisuus ja kolmanteen maailmaan jäävät kuolleet kulmat. Tässä huomaa, että globalisaatiota koskeva kriittinen keskustelu on tavoittamassa kaikupohjaa myös Suomessa - rohkeasti tulkiten.

Kohta 2. Journalistin ammattietiikkaan kuuluu kunnioittaa inhimillisiä perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa ja kansainvälistä yhteisymmärrystä. Arvosana 7,8.

Kukaan vastaajista ei oikeastaan asettanut "kunnioittamista" kyseenalaiseksi. Edistämisen sen sijaan muutama torjui journalistin rooliin sopimattomana. Joukosta löytyi kolme päänäkemystä.
1.    Tämä asia on Suomessa kunnossa;
2.    "ulkomailla kyllä ollaan tarkkana, mutta kotimaan ihmisoikeusasioissa koira nukkuu - tai on kuollut.";
3.    "monet vääryydet maailmalla, kuten ihmisoikeusloukkaukset, saavat harvoin huomiota, ellei henkilö ole kuuluisa".

Kohta 3. Journalistin on tunnettava vastuunsa luonnosta ja nähtävä käsittelemiinsä asioihin liittyvät ympäristövaikutukset. Arvosana 6,9.

Kehnonlainen arvosana ei ehkä ole yllättävä. Kohta herätti hyvin rajuja reaktioita. Päälinja oli se, että varsinaiset luonto- ja ympäristöjutut hoidetaan hyvin, mutta arkisessa "tavallisten juttujen" maailmassa ympäristövaikutukset unohtuvat:
"Ei huomioida. Ekoisti-jutut toki erikseen. Ympäristöä ei yhdistetä talouteen tai muihin ympäröiviin asioihin."

Jyrkempikin kanta löytyi: "Raha ja suuryhtiöt voittavat useimmin luonnon 6-0 mitä tulee juttujen asenteisiin ja sisältöön."

Kohta 4. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään muodossa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Arvosana 7,3.

Tässä kohdin alkaa nousta esiin kaksi asiaa. Yhtäältä se, että vastaajien käsitys tiedonvälityksen maailmasta on varsin raadollinen. Kriittisien vastaajien kommenteissa journalistit jäävät milloin poliitikkojen, milloin talouselämän lähteiden "vallan" tai "rahan" jyräämiksi. Erään vastaajan sanoin: "Lienen paranoidi, mutta pelkään rahan puhuvan tässäkin…"

Toiseksi vastaajien asiantuntemus alkaa loppua - he eivät näe eivätkä voi nähdä journalistisen järjestelmän sisälle riittävästi voidakseen arvioida kysymystä - ja tunnustavat sen avoimesti. Epäilyksiä kuitenkin kytee. Voisiko julkinen keskustelu hälventää niitä, vai pahentaisiko?

Kohta 5. Journalisti on ensisijaisesti vastuussa lukijoille, kuuntelijoille ja katsojille. Arvosana 7,2.

Tätä koskee sama epävarmuus kuin edellistä kysymystä. Vastuu yleisölle ymmärrettiin monissa vastauksissa miellyttämiseksi tai yleisön kosiskeluksi. Myös yleisö vastaa etiikasta kulutuspäätöksillään. Ne, jotka pohtivat toimitustyön valtasuhteiden verkostoa, tulivat usein kyyniseen loppupäätelmään. "Vastuu lukijalle - Just kohta pomon jälkeen, ja ilmoittajien". Muutama vastaaja ounasteli journalistien vieraantuneen tavallisen lukijan elämästä hieman poliitikkojen tapaan.

Kohta 6. Journalistin oikeus ja velvollisuus on torjua painostus ja houkuttelu, jolla pyritään tiedonvälityksen ohjaamiseen, estämiseen tai rajoittamiseen. Arvosana 7,6.

Tässä kysymyksessä tultiin taas lähemmäs suomalaisen journalismin kovaa ydintä: tahtoa ja pyrkimystä itsenäiseen tiedon välittämiseen. Siihen ytimeen vastaajat tuntuivat uskovan, ja sitä he puolustivat. Osa vastaajista oli kitkeriä: "toivoa sopii", "näkis vaan", mutta valtaosa uskoi suoran vaikuttamisen ja korruption tulevan torjutuksi.

Kohta 7. Journalistin ei tule toimia vastoin vakaumustaan tai hyvää journalistista tapaa. Arvosana 7,5.

Kaikkein vaikein kohta maallikoille. Moni kysyi, mistä vakaumuksesta oikeastaan on kyse. Yksi kommentti: "Raha ja päätoimittaja ovat edelleen monissa tapauksissa eettisyyttä ratkaisevampi tekijä". Periaatteessa valtaosa kuitenkin katsoi, ettei journalistin vakaumuksen yli noin vain kävellä - ainakaan jos hän ymmärtää valita edeltä käsin sellaisen tiedotusvälineen, jonka maailmankuva sopii hänen omaansa.

Kohta 8. Piilomainonta kaikissa muodoissaan on torjuttava. Arvosana 7,2.

Tässä kohdassa keskiarvo hämää hiukan, sillä mielipiteet olivat jakautuneet voimakkaasti; vastauksista poikkeuksellisen moni oli 4-5 tai 9-10. Toisten mielestä asia oli täysin hoidossa ("luulen, ettei nykyiseen mainosten paljouteen mahdu enää piilomainontaa"), oli niitä, joiden mukaan asia on täysin riistäytynyt käsistä - ja niitäkin, jotka eivät olleet kiinnittäneet asiaan huomiota: "En ole huomannut, mutta sehän onkin piilomainontaa".

Huomionarvoista on se, että nuoret arvioivat juuri nuorille suunnattujen ohjelmien jne. sisältävän poikkeuksellisen paljon piilomainontaa.

Muutama vastaaja pohdiskeli asiaa laajemmin: onko vain kaupallinen promootio mainontaa, entäpä aatteiden edistäminen. Kaikkiaan kritiikki oli rajua.

Kohta 9. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Arvosana 7,0.

Myös tässä mielipiteet kiehuivat. Peräti 17 vastaajaa mainitsi Jari Räsäsen ja STT:n tässä yhteydessä. Suma kertoo yksittäisten tapausten vaikuttavuudesta. Alhaiseen arvosanaan vaikutti kaikkiaan se, että lähdekritiikkiä, useiden lähteiden käyttöä sekä vertailua pidettiin yleisesti suomalaisen journalismin heikkona kohtana.

Kohta 10. Kaikkien ihmisarvoa ja kunniaa on suojattava. Ihonväriä, kansalaisuutta, syntyperää, vakaumusta, sukupuolta tai muuta henkilön ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiankuulumattomasti tai halventavasti. Arvosana 7.

Mielipiteet hajosivat jyrkästi, mutta 6 tai siitä huonomman arvosanan antoi useampi kuin missään muissa osioissa. Perustelevissa avovastauksissa oli erittäin paljon toteamuksia siitä, että maahanmuuttajia ja etenkin mustaihoisia leimataan joukkoviestinnässä, ja heidän etninen taustansa, kansalaisuutensa tai ihonvärinsä mainitaan aina rikosuutisten yhteydessä.

Toisaalta pieni ryhmä oli hyvin jyrkästi toista mieltä:

"Rasistisen leiman välttämiseksi tässä kohdassa jopa liioitellaan".

"Voisiko olla niin, että varovaisuus on johtanut jo tiedonvälityksen heikkenemiseen? (esim. poliisitiedotteet).

Siinä se. Erään vastaajan sanoin: "Rahalla saa ja populääri myy". Nuoret olivat näissä asioissa yllättävänkin 60-lukulaisia. Nokia mainittiin useammin kielteisessä kuin myönteisessä yhteydessä. Muutama vastaaja voisi hyvinkin kajauttaa Neuvosto-Karjala -lehden tyyliin:

Kirjallisuuden ja taiteen ja journalismin toimihenkilöt, kulttuurialan työntekijät. Kantakaa korkealla aatteellisuuden ja kansanomaisuuden lippua! Luokaa elämän totuutta ja korkeita ihanteita ylistäviä teoksia!

Valtaosa ei tällaiseen mene mukaan. Mutta kriittisiä he ovat, ja yllättäviä. Muistakaa se, niin elätte seuraavat 80 vuotta.