Pirkanmaan Journalistien lausunnot 2002 Sääntömuutosesitys Palvelumaksu Liittovaltuuston paikkajako Toimintaohjelmaesitys Talousohjelmaesitys   LAUSUNTO SÄÄNTÖMUUTOSESITYKSESTÄ 7§, 15§, 21§, 22§ PALVELUMAKSU PJY ei hyväksy ehdotusta palvelumaksun määräämistä jäsenmaksusta vapautetuille jäsenille. Yhdistyksen mielestä palvelumaksu on keinotekoinen uudistus, joka ei vähennä liiton toimiston töitä eikä myöskään rahallisesti vaikuta liiton talouteen millään tavalla. Suunniteltu 25--30 markan kuukausimaksu on niin pieni summa, että se tuskin edes kattaa ylimääräisen maksun aiheuttamia kustannuksia. Liiton talous on kaiken lisäksi niin vahva, että se kestää sen, että ihmiset joutuvat elämänsä aikana erilaisiin tilanteisiin myös taloudellisesti.   Opiskelijat maksavat nykyään 300 markkaa ja saavat paljon sen katteeksi, kun ottaa huomioon, että he eivät ole vielä olleet alalla eivätkä ole maksaneet varsinaisia jäsenmaksuja. Ajatus "vapaamatkustajien" eliminoimisesta ei tunnu hyvältä perustelulta silloin, kun kyse on monia vuosikymmeniä jäsenmaksuja maksaneista jäsenistä, jotka ovat jossakin vaiheessa uraansa jonkin aikaa poissa päivittäisestä työstä. Liitto voisi jäsenkriteerikohdassa tarkentaa, ettei vapaajäsenyyttä voi saada, jos ei ole maksanut liitolle jäsenmaksuja esimerkiksi yhtä vuotta. Sillä voitaisiin poistaa jäsenmaksuvapautuksen piiristä sellaiset, jotka liittyvät jäseniksi ja hyvin pian sen jälkeen hakeutuvat esimerkiksi muihin töihin. Jos liitolla ei ole aikaa hoitaa työttömien ja muiden vähän heikommassa taloudellisessa asemassa tilapäisesti olevien asemaa ilman palvelumaksua, miksi liitto on olemassa? Yksi liittoon liittymisen perusteista lienee juuri se, että halutaan turvata tulevaisuutta "pahojen päivien varalta". Pääasiallinen käytäntö on, että maksetaan jäsenmaksuja monia vuosia, ennen kuin osan osalle tulee tilapäisesti tarve jäsenmaksuvapautuksen anomiseen. On täysin turha uskoa, että palvelumaksuun siirtyminen vähentäisi liiton toimiston työmäärää. Voi jopa käydä niin, että liiton työmäärä vain lisääntyy. Työttömänä, lomautettuna, äitiyslomalla, hoitovapaalla, isyyslomalla oleva jäsen joutuu joka tapauksessa taloudellisesti sen verran ahtaalle, että hän hakee melko varmasti vapautusta myös palvelumaksusta. Näistä hakemuksista syntyy aivan yhtä paljon työtä kuin hakemuksista, joilla haetaan vapautusta jäsenmaksusta.   45§ LIITTOVALTUUSTON PAIKKAJAKO PJY on jo aiemmin torjunut sääntömuutoksen paikkajaon osalta turhana. Ei ole mitään näkyvää syytä tukea sitä, että liiton jättiyhdistysten pitäisi toimia kuin Saksa ja Ranska EU:ssa: onko lopulta kenenkään etujen mukaista, jos alueyhdistysten väelle tulee tunne, ettei niillä oikeasti ole sananvaltaa. Liiton pitää olla vahva myös alueellisesti. Ehdotettu muutos lisäisi pääkaupunkiseudulla toimivan jäsenistön vaikutusvaltaa entisestään, mistä seuraa, että liitto ajaisi päätöksissään entistä vähemmän muualla maassa toimivan jäsenistön etua. Sen jälkeen kiinnostus liiton toimintaa kohtaan saattaisi vähentyä muualla maassa. Vaikka isoissa yhdistyksissä on ammattinimikkeitä tukuttain, niitä löytyy myös erittäin heterogeenisista isoista alueyhdistyksistä. Tähän liittyen olisi hyvä kuulla, millaisissa konkreettisissa asioissa RTTL:n ja SAL:in ääni ei ole kuulunut tarpeeksi. Esimerkiksi liiton puheenjohtajuushan RTTL:llä on ollut vuosikymmeniä. PJY vastustaa liittohallituksen esitystä, jonka tarkoituksena on sekä kasvattaa valtuuston kokoa että kasvattaa isojen yhdistysten suhteellista osuutta. Liittohallituksen olisi kannattanut esittää pikemminkin valtuuston paikkamäärän pienentämistä. On perin harmillista, että liittokokouskausi toisensa jälkeen ja liittokokous toisensa jälkeen liiton ihmiset joutuvat keskittymään liiton sisäisten valtasuhteiden miettimiseen. Miksi nämä kysymykset ovat niin keskeisiä ja tärkeitä? Tämä kaikki alleviivaa näkemystä, että kun liitto on kadottanut visionsa rivijäsentensä todellisista eduista ja keinoista niiden ajamiseen, se keskittyy toisarvoisiin organisatorisiin ja valtapoliittisiin kysymyksiin.   Hallitus ajaa esityksessään liiton isojen yhdistysten näennäistä valtapoliittista etua unohtaen liiton kokonaisedun ja toiminnan järkevyyden. Nykyisessä valtuustossa istuvista eräät ovat vankasti sitä mieltä, että sitä mukaa kun valtuuston koko on kasvanut, keskustelu valtuustossa on heikentynyt. Nyt liittohallituksen esitys kasvattaa valtuustoa.   Tämä on virhe. On turha kuvitella, että valtuuston suurentaminen lisää demokratiaa. Iso valtuusto ei työskentele parhaalla mahdollisella tavalla. Pienessä valtuustossa valtuutetut sitoutuvat vastuulliseen työskentelyyn. Joukossa tyhmyys tiivistyy.   Tämä isojen ryhmien ongelmahan näkyy hyvin myös liittokokouksessa, jossa iso osa isojen yhdistysten edustajista ei kolmeen päivään osallistu kokoustyöskentelyyn oikein millään tavalla. Heitä ajetaan ennalta sovittujen näkemysten taakse kuin karjaa. Yhtä hyvin monet edustajista voisivat olla paikalla valtakirjalla.   Erityisesti ihmetyttää RTTL:n halu saada nykyistä enemmän valtuutettuja. Suurin osa SJL:n valtuustossa päätettävistä asioista ei kohdistu erityisesti sähköpuolen tai printtipuolen keskinäisiin valtasuhteisiin. Perinteisestihän RTTL hoitaa kaikki jäsentensä kannalta tärkeät kysymykset oman yhdistyksensä sisällä. RTTL käy myös omat TES-neuvottelut, joihin ei lehtiväellä ole mitään vaikutusvaltaa ja joiden tulokset tuodaan muodollisesti SJL:n valtuustoon.   Sen sijaan RTTL voi osallistua - ja on myös osallistunut - lehdistön puolen TES-äänestyksiin. On jopa sattunut, että RTTL on äänillään ratkaissut, hyväksytäänkö vai hylätäänkö lehdistön puolen TES-sopimus, vaikka nämä asiat eivät kuulu RTTL:n etujen piiriin. Tässä on ristiriitainen tilanne liiton sisällä, jota liittohallituksen olisi syytä selkiyttää. LAUSUNTO TOIMINTAOHJELMAESITYKSESTÄ 2003-2006 PJY:n mielestä ehdotuksen parhaisiin puoliin kuuluu hyvän journalistisen laadun ja journalistien etiikan korostaminen. Ohjelma näyttää kuitenkin enemmän periaateohjelmalta kuin konkretiaa vaativalta toimintaohjelmalta, varsinkin edunvalvontaa ajatellen. Toimintaohjelmassa pitäisi kuitenkin näkyä selvemmin jo tapahtunut edunvalvontatyön muutos. Nyt todetaan, miten kenttä on pirstaloitunut. Sen tietävät kaikki, mutta sitä emme tiedä, millä tavalla liitto vastaa tuohon muutokseen muutoin kuin palkkaamalla lisää juristeja ja hoitamalla heidän avullaan asioita työpaikka työpaikalta lainmukaiseen kuntoon. Journalistiliitto voisi ottaa toimintaohjelmaansa esimerkiksi, että monimuotoiset työsuhteet saatetaan liiton avulla ja tes-neuvotteluissa asia esille nostaen työsopimuslainsäädännön vaatimaan kuntoon. "Epätyyppinen" alkaa jo olla "tyyppinen" työntekijä alalla. Kun uusia tehtäviä tulee koko ajan tekniikan myötä vanhoillekin työntekijöille lisää, liitosta ei saa nykyisellään apua, miten niiden kanssa voisi toimia. Miksei liitossa tiedetä esimerkiksi, millaisia sopimuksia toimittajat ovat paikallisesti tehneet? Liitto voisi myös ottaa vanhan kunnon solidaarisuuden yhdeksi toimintansa pohjaksi. Kaikki heikompien puolesta - siihenhän koko ay-liikkeen perusajatus kulminoituu. "Hyvä yhteistyö eri ammattiryhmien ja sukupolvien kesken", on vain liturgiaa, jos sen katteeksi ei ole olemassa liitolla selkeää ohjelmaa. Konkreettinen edunvalvontatyö ja joukkovoima ovat edelleenkin vankimpia asioita uusien jäsenten houkuttelemiseksi kuin liiton kehittäminen "tuotemerkiksi", "brandiksi". Nuoret, huonosti kohdellut ovat aiheesta kysyneet, mitä järkeä heidän on kuulua liittoon, jonkun työttömyyskassan jäsenyys riittää. Nytkin liiton toimisto viestittää, ettei ole aikaa hoitaa "vapaamatkustajien" asioita. Miksi sitten halutaan koko ajan lisää uusia ryhmiä jäseniksi? Toimintaohjelmaan toivotaan siis enemmän oikeita asioita kuin abstraktista hyvän tahtomista. Nyt monilla on liitosta lepsu leima, se ei paranna "tavaramerkkiä". Paikallisen sopimisen korostaminen ei sovi liiton työhön kovinkaan hyvin. On nähty, että isoillakin työpaikoilla joudutaan TESsiä kaivamaan esiin ja vetoamaan siihen tuon tuosta, pienistä työpaikoista puhumattakaan. Siis yhteisiä työehtoja tarvitaan, niillä on paljon painoarvoa silloin, kun työntekijä joutuu puolustamaan omaa etuaan paikallisissa neuvotteluissa työnantajan kanssa. Esimerkkinä paikallisen sopimisen epäonnistumisesta voidaan pitää tehtyjä tekijänoikeussopimuksia. Joissakin mediataloissa on tehty tekijänoikeuksista viime vuosina työntekijöiden kannalta hyvin epäedullisia sopimuksia. Keskeisistä oikeuksista on luovuttu halpaan hintaa. Mikä pahinta, samalla on myyty myös tulevien journalistisukupolvien tekijänoikeudet. Kaikkien oikeuksien luovuttaminen korvauksetta on muodostunut tavaksi. Liitolta ei näihin taisteluihin tukea tullut. Jälkeenpäin on kyllä huolestuttu esimerkiksi Kimmo Sasin tekijänoikeusavauksesta. Se vain on jo toteutunut. Luottamushenkilöt saakoon kaiken heille kuuluvan kunnian, mutta liitto voisi korostaa, että kun luottamus- ja työsuojeluihmisille kerääntyy koko ajan lisää työtä, liitto auttaa heitä parhaan kykynsä mukaan, eikä lykkää heille lisää tehtäviä. Nykytyön kentässä nämä luottamuspestit käyvät liiankin raskaiksi eikä niihin tahdota löytää enää kaikilla työpaikoilla hoitajia. Koulutus ja työolojen kehittäminen mainitaan, hyvä niin. Loppusuoralla oleva toimittajien jaksamisselvitys olisi antanut eväitä myös näihin kohtiin (jos se olisi edes mainittu uutta tuovana). On käynyt ilmi, ettei koulutukseen lähdetä, koska työtoverit joutuisivat liian lujille. Pitääkö ottaa ohjelmaan, miten koetetaan saada työnantajilta tukea koulutushaluille? Toimintaohjelmasta jää kaipaamaan konkretiaa. Nykyajan edunvalvonnan haasteita kohdataan päivittäin työpaikoilla: löydämmekö niitä toimintaohjelmasta? LAUSUNTO TALOUSOHJELMAESITYKSESTÄ 2003-2006   PJY pitää talousohjelmaehdotuksen periaatteita oikeansuuntaisina. Se on kuitenkin yleisluontoinen suunnitelma, jossa on mainittu vain joitakin konkreettisia tavoitteita. Erityisesti tarkennusta kaipaavat yhdistyksille ja osastoille jaettavien jäsenmaksupalautusten periaatteet. Talousohjelma voisi listata mallit, joilla rahanjako nykyään tapahtuu ja määritellä tavoitteet, joihin tähdätään tulevaisuudessa. Ohjelma voisi sisältää myös maininnat muista mahdollisista tuista ja avustuksista, joita yhdistykset voivat jäsenmaksupalautusten lisäksi toimintaansa saada. Olisi syytä mainita, voiko erillistä tukea saada esimerkiksi koulutukseen tai opintomatkoihin.